Viñales on vehreä laaksoalue Kuuban luoteisosassa, jonne teimme todella monipuolisen päiväretken Havannasta käsin. Tavoitteena oli päästä tutustumaan ainakin sikarin viljelyyn, patikoida luolassa sekä nähdä aitoa Kuuban maaseutua. Lasten toiveena oli myös päästä ratsastamaan.
Unescon maailmanperintökohde
Viñales kuuluu kokonaisuudessaan Unescon maailmanperintökohteisiin. Alueen pääelinkeino on maanviljely ja siellä kasvatetaan parasta kuubalaista tupakkaa. Muita tärkeitä viljelyskasveja ovat kahvi ja erilaiset hedelmät. Bussin ikkunasta tarkkailtuna maanviljelän arki näyttäytyi todella alkeellisena. Raskasta työtä helpottavia koneita ei vain ole. Kyntäminen esimerkiksi tapahtuu edelleen perinteisin menetelmin härkä- tai hevosvaljakolla. Kun tähän lisätään se tosiasia, että 90 % kaikesta sadosta on myytävä suoraan valtiolle, on systeemi näin länsimaisesta näkökulmasta vähintäänkin eriskummallinen.
Paikallisten pienet pastellinväriset asumukset ovat sympaattisia. Mukavuuksia ei näyttäisi olevan liiaksi, mutta se ei tunnu myöskään ketään haittaavan. Perusvaruste kuistilla on keinutuoli, jossa päivystäminen olutpullo kourassa työpäivän päälle vaikutti kuuluvan itsestään selvyytenä asiaan. Kiirettä ei ole.
Bussimatka Viñalesiin kesti yhden pysähdyksen taktiikalla muutaman tunnin. Matkanteko oli ajoittain melkoista rytkytystä, koska 70-80 -luvulla aloitettu tietyömaa on keskeytynyt Neuvostoliiton romahdettua, eikä se vieläkään ole valmis. Matkan varrella näkyi esimerkiksi useita valtatien ylittäviä siltoja, jotka eivät tulleet mistään, eivätkä johtaneet mihinkään. Noh, kaikki ei aina mene ihan suunnitelmien mukaan...
Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Balcon del Vallen näköalakahvila, jonka vieressä sijaitsevan pinkin Horizontes Los Jazmines -hotellin näköaloissa ei myöskään liene mitään moittimista.
Tupakkafarmilla sikarin ytimessä
Seuraavaksi vierailimme tupakkafarmilla, jossa pääsimme tutustumaan tupakan eri valmistusvaiheisiin. Tupakan sadonkorjuu alkaa Kuuban olosuhteissa noin 45 päivää taimien istutuksesta ja päättyy noin 80 päivän kuluttua. Tupakka kuivataan erityisissä tupakkaladoissa, joiden tuuletusta kontrolloidaan huolella.
Erityisen tärkeää on tietää, mistä kohtaa tupakkakasvia ja missä kasvuvaiheessa lehdet on kerätty, sillä sen perusteella eri sikarimerkit koostavat tupakanlehdistä omat ainutlaatuiset sekoituksensa. Eri vaiheissa kerätyistä lehdistä käytetään eri nimityksiä:
Mañanitas ovat kaikkein alimpia lehtiä, joita ei käytetä sikareiden valmistukseen lainkaan. Ne kuitenkin poistetaan päällyslehtiin tarkoitetuista kasveista ilmanvaihdon parantamiseksi.
Libre de pie kerätään 45–50 päivän kuluttua 2–3 lehteä kerrallaan.
Uno y medio kerätään 50–52 päivän kuluttua noin kaksi lehteä kerrallaan.
Centro ligero kerätään 58–62 päivän kuluttua. Nämä lehdet ovat kasvin keskiosassa ja katsotaan jo korkealuokkaisiksi.
Centro fino kerätään 68–72 päivän kuluttua. Myös nämä ovat keskiosassa ja niitä pidetään hyvin laadukkaina.
Centro gordo lehdet kerätään 73–75 päivän kuluttua, kaksi lehteä kerrallaan. Ne ovat paksuja ja tummia, sisältävät runsaasti öljyjä ja hartseja.
Corona-lehdet kerätään viimeisinä 75–80 päivän kuluttua. Ne ovat tupakkakasvin ylimmät lehdet ja tuottavat kaikkein aromaattisimman sikarien raaka-aineen.
Sikarin kääriminen on taidokasta käsityötä, kuten pääsimme vierestä näkemään. Aidosta käsinvalmistetusta sikarista löytyy aina teksti "totalmente a mano". Ammattilaisen käsissä syntyy noin sata isoa sikaria päivässä.
La Cueva del Indio -luolassa virtaa joki
Viñalesista löytyy rehevän vihreää luontoa, komeita karstikallioita sekä useita jännittäviä luonnonluolia. La Cueva del Indio on yksi vaikuttavimmista, sillä sen sisällä virtaa San Vicente -joki, jota pitkin pääsee kulkemaan veneellä. Guanajatabey-intiaanit etsivät aikoinaan luolasta suojaa luonnonvoimia vastaan ja pakenivat sinne espanjalaisten saavuttua. Luolasta on löydetty heidän pyhäinjäännöksiään. Luola on nykyisin valaistu ja kulkua helpottamaan on rakennettu rappusia, joten tämä kohde sopii turvallisuutensa puolesta myös lapsille.
Hätkähdyttävä kalliomaalaus
Mural de la Prehistoria on 120 metriä pitkä kalliomaalaus. Maalauksen on suunnitellut vuonna 1961 Leovigildo González Morillo, meksikolaisen taiteilija Diego Riveran oppilas. Toteutus vei aikaa 18 ihmiseltä neljä vuotta. Maalaus kuvaa evoluution kulkua ja sen voi nähdä psykedeelisyydessään vaikuttavana tai monumentaalisuudessaan hirvittävänä ilmestyksenä luonnon keskellä. Täällä seurueen nuorimmat pääsivät lopulta hevosen selkään ja vanhemmalle osastolle löytyi baarista virkistävät piña coladat.
Tutustuminen Viñalesiin vei koko päivän, mutta oli ehdottomasti sen arvoinen. Kuuban maaseudun perinteiset elinkeinot avautuivat näin konkreettisella tavalla, eikä luonnon kauneus ja monimuotoisuus lakkaa varmasti koskaan hämmästyttämästä. Lisää matkakokemuksia Kuubasta ja erityisesti Havannasta pääset lukemaan täältä. Tarinaa täydentämään on tulossa pikapuoliin myös kolmas osa, jossa keskityn Varaderon lomaparatiisiin.
