Paimion parantola on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema, 1933 valmistunut tuberkuloosisairaala. Rakennus on Aaltojen läpimurtoteos ja yksi funktionalismin merkittävimmistä rakennuksista koko maailmassa. Suunnittelun johtavana ajatuksena on ollut, että rakennus itsessään toimii parantavana voimana. Pienimmätkin yksityiskohdat on toteutettu Aaltojen näkemysten mukaisesti.
Ihmisen ja luonnon yhteys
Väreillä on kiistämättä ihmismieleen valtava vaikutus. Paimion parantolassa värien rohkea käyttö on riemastuttavaa. Etenkin pääportaikon kas keltainen ja kaiteissa käytetty paimionsininen ovat huomiota herättävä yhdistelmä. Jokainen kerros on oman värisensä ja jopa terassien kaiteiden väri on valittu niin, että sene sulautuu taustalla kasvavan mäntymetsän runkoihin. Sairaalan väritys on suunniteltu yhdessä koristetaiteilija a ittiin hyödyntämään mahdollisimman pitkälle arkkitehtuurin keinoin. Myös eristäytyminen lienee ollut sairaalan etäisen sijainnin yksi syy. Tuberkuloosiin sairastuneet olivat pääasiassa työikäisiä ihmisiä ja hoitojaksot saattoivat kestää useita vuosia.
Värien käyttö
Väreillä on kiistämättä ihmismieleen valtava vaikutus. Paimion parantolassa värien rohkea käyttö on riemastuttavaa. Etenkin pääportaikon kirkas keltainen ja kaiteissa käytetty paimionsininen ovat huomiota herättävä yhdistelmä. Jokainen kerros on oman värisensä ja jopa terassien kaiteiden väri on valittu niin, että ne sulautuvat taustalla kasvavan mäntymetsän runkoihin. Potilashuoneissa väritys on rauhoittava. Sairaalan väritys on suunniteltu yhdessä koristetaiteilija Eino Kaurian kanssa.
Puhtaus terveyden edistäjänä
Hygieenisyys on ollut tuberkuloosisairaalassa oleellista. Puhtaanapidon helppoutta ovat edistäneet pyöristetyt muodot, joihin pöly ei pääse kerääntymään. Kattovalaisimet on suojattu kuvuilla samasta syystä. Pääportaikon seinissä on maalattu harmaalla ne osat, jotka ovat helposti likaantuvissa kohdissa, kuten esim. käsijohteen taustaseinä ja valokatkaisijan ympäristö. Jokaisella potilaalla oli oma käsienpesualtaansa ja ysköskupeille oli oma erillinen hissi.
Ilmakylpyjä kattoterassilla
Kattoterassilla makoilua käytettiin potilaiden päivittäisenä (ja pakollisena) hoitokeinona ja siellä vietettiinkin useita tunteja päivässä puhdasta ilmaa hengitellen ja männynlatvoja tiiraillen. Näin myös talvella, jolloin saattoi onneksi pujahtaa lämpimään turkispussiin.
Tekniset ratkaisut esillä
Funktionalismin rationaaliseen henkeen kuului, että rakennuksen talotekniikkaa jätettiin tarkoituksella näkyville. Uusista keksinnöistä oltiin ylpeitä ja niiden uskottiin luovan toivoa potilaille, että joku päivä keksittäisiin varmasti lääke myös tuberkuloosiin. Parantolassa on koneromantiikkaa ilmentävä pohjoismaiden ensimmäinen maisemahissi, jonka on täytynyt olla maalaismaisemassa aikanaan melkoinen elämys sitä käyttäneille.
Paimio-tuoli
Aallot suunnittelivat parantolaan myös kalusteet, joista yksi on muodostunut aikansa ehdottomaksi ikoniksi. Vaneritaivutuksin toteutettu Paimio-tuoli on funktionalismin periaatteiden mukaisesti helposti puhdistettava ja istuma-asennossa on mahdollisimman helppo hengittää. Itsellenikin aivan uutena tietona tuli, että erityisen hyvin keuhkoja avaavan asennon saa pujottamalla kädet tuolin selkänojassa olevaan putkiloon. Kannattaa testata tilaisuuden tullen, sopiiko kyseinen asento omalle vartalolle.
Tuberkuloosi voitettiin antibioottien keksimisen myötä 1960-luvulla, jonka jälkeen parantola muutettiin yleiseksi TYKS:n sairaalaksi. Sairaalatoiminta loppui kokonaan 210-luvulla. Nykyisin rakennuksesta vastaa Paimion parantola -säätiö.
Paimioon parantolaan pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla.
Lisätietoa https://paimiosanatorium.com.