Keskisuomalaisia metsiä kolutessaan voi etsivä löytää toinen toistaan omintakeisempia paikkoja. Yksi niistä on eittämättä Pihlajaveden ainutlaatuinen erämaakirkko. Keskellä metsää sijaitseva hirsikirkko on karu ja koruton, mutta juuri tässä omassa vaatimattomuudessaan mykistävän komea. Pelkistetyt puupinnat, taidokas rakennusperinne ja ikkunoista kauniisti sisään siivilöityvä valo tekivät vaikutuksen.
Kirkkoa ympäröi harmaakiviaidan rajaama luonnontilainen kirkkomaa, hautausmaa ja kangasmetsä. Pihapiiristä löytyy myös vanha kirkkovene sekä 1930-luvulla rakennettu kahvitupa. Kirkon eteisessä tulijaa tervehtii vaivaisukko ja sieltä löytyvät myös vanhat jalkapuut.
Kirkon historiaa
Pihlajaveden köyhän syrjäkylän kymmenen taloa ja neljä torppaa halusivat 1770-luvun lopussa perustaa oman rukoushuonekunnan sekä hautausmaan vedoten pitkään kirkkomatkaan Keuruulle. Rakentamiselle ei saatu tukea, vaan seurakuntalaiset myivät viljaa ja tervaa varojen keräämiseksi ja osa varoista saatiin lahjoituksina. Kirkon rakentaminen tapahtui vuosien 1780-1782 aikana. Kirkossa ei ole koskaan ollut minkäänlaisia maalauksia, sillä niihin eivät rakentajien varat enää riittäneet. Myöskään mitään lämmitystä tai urkuja ei kirkossa ole koskaan ollut.
Kirkon rakentamisen aikana yksi rakennusmiehistä menetti henkensä pudottuaan kirkon katolta. Hänet tiettävästi haudattiin putoamispaikalle pääoven eteen, portin oikealle puolelle. Siunauksen toimittaneen papin kerrotaan vakuuttaneen, ettei hautakumpu tulisi koskaan laskemaan. Ja se on siellä jäljellä vieläkin, osittain käytävällä.
Väsyneitä matkustajia
Kirkon alkuaikoina Keuruun papit hoitivat jumalanpalvelukset – jos muistivat tulla paikalle. Oma pappi palkattiin 1800-luvun alussa. Kolme ensimmäistä pappia olivat varsin kelvottomia. Seurakuntalaiset saivat monta kertaa todeta että pappi ei kyennyt pitämään saarnaa "väsymyksen vuoksi". Jumalanpalveluksen aikana oli myös seurakuntalaisen hyvä hetki nukkua pois "väsymystään" – siitä ovat muistona tummat varjot eteläsiiven seinässä. Nämä paikat oli tarkoitettu yksinäisille miehille ja kulkijoille. Kirkossa ei saanut olla juovuksissa sen enempää pappi kuin seurakuntalaiset. Raja meni siinä, että jos ei möykännyt ja huudellut sopimattomia tai oksentanut lattialle, ei ollut juovuksissa.
Kirkko jäi autiokirkoksi 1870. "Pieni erämaakirkko" löydettiin ja sen kunnostus alkoi 1920-luvulta. Nykyisin kirkko on avoinna kesäisin ja siellä järjestetään kirkkokonsertteja. Erämaa-etuliitteestä huolimatta kirkon viereen pääsee hyvin autolla. En ehkä silti haluaisi vierailla täällä synkkänä ja myrskyisenä syysyönä.
Karttalinkki Osoite: Erämaakirkontie 221, Pihlajavesi