Petäjäveden vanha kirkko on minulle jo lapsuudesta asti tuttu maamerkki. Sen ohi ajettiin aina Seinäjoelle mummolaan mennessä ja siitä tiesi, että ollaan joko kohta kotona tai vasta alkumatkassa menossa. Ensimmäisen kerran pääsin käymään sisällä kirkossa noin 25 vuotta sitten, kun opiskelin Petäjävedellä artesaaniksi ja tutustuimme siihen luokan kanssa. Mieleeni hyvin painunutta, erikoista saarnastuolia lukuunottamatta en tuosta käynnistä kovin paljon enää muista, joten tänä kesänä oli hyvä hetki uusinnalle.
Petäjäveden vanha kirkko on rakennettu 1760-luvulla ja sen sekä suunnitteli että rakensi vesankalainen talonpoikainen kirkonrakentaja Jaakko Klemetinpoika Leppänen yhdessä paikallisten talonpoikien ja käsityöläisten kanssa. Kirkko on yksi seitsemästä Suomessa sijaitsevasta Unescon maailmanperintökohteesta. Listalle se pääsi tyypillisenä itäisen Skandinavian puuarkkitehtuuritradition edustajana. Ja varsinainen puurakentamisen taidonnäyte se onkin. Kirvesmiehet ovat myös itse olleet selvästi ylpeitä työnsä jäljestä, sillä jokainen on lisännyt rakentamansa kulman kattoon punamullalla omat nimikirjaimensa. Vuonna 1821 rakennettu kellotapuli ja ristinmuotoinen kirkko on yhdistetty toisiinsa pienellä käytävällä.
Äkkiseltään vaatimattoman oloinen kirkko on tarkemmin tarkasteltuna täynnä yksityiskohtia. Vanha puu on ajan saatossa kulunut kauniisti. Pienten enkeli- ja kerubiveistosten koristamaa saarnastuolia kannattelee matkustavaisten suojelupyhimys Kristoforos. Kristoforoksen kasvoille ikuisesti jähmettynyt ilme on varmasti jäänyt hämmentävänä seurakuntalaisten mieliin. Puisen kattokruunun sakarat on tehty katajasta. Kirkossa ei ole sähkövaloja, joten kaikki valo siivilöityy kauniisti sisälle kirkkosaliin vanhojen ruutuikkunoiden kautta. Jyhkeät lattialankut ovat epäsäännölliset, raot ovat suuria ja penkkirivit ovat vinksallaan vähän suuntaan jos toiseen. Korkokenkiä en tänne suosittelisi. Sakastin puolelta vitriinistä löytyykin mielenkiintoinen kokoelma lattialankkujen alta löytyneitä esineitä kolikoista ja koruista tuohisiin nuuskarasioihin.
Jyrkkä paanukatto tervataan joka kymmenes vuosi ja nenään leijuukin vieno tervan tuoksu. Yksi kirkon sivuovista on valittu Suomen kauneimmaksi sivuoveksi. Sen koristeellinen kädenripa on sepän käsin takoma. Muutkin ovet ovat varsin kuvauksellisia. Vuosisadat säiden armoilla ovat painaneet hirsiin lukuisien ruskean eri sävyjen kirjon. Kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla voi vielä lopuksi tehdä pienen tutkimusretken ja ihailla samalla ympäröivää perisuomalaista järvimaisemaa.
Petäjäveden vanhan kirkon omat kotisivut löytyvät osoitteesta petajavesioldchurch.fi, mistä voi tarkistaa aukioloajat. Kirkossa etenkin kesäaikaan järjestettävät vihkiäiset, konsertit ja kastetilaisuudet saattavat vaikuttaa tilapäisesti aukioloaikoihin. Kirkkoon on pääsymaksu ja se sisältää noin puolen tunnin opastuksen tiettyinä aikoina. Alle 16-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi. Pääsymaksuilla Petäjäveden vanhan kirkon säätiö huolehtii kirkon ja sen ympäristön säilyttämisestä, kunnostamisesta, hoitamisesta ja suojelemisesta.
