Viime viikko vierähti lomaillessa Lapin kauniissa maisemissa. En todellakaan ole mikään jo kaiken kokenut pohjoisen matkailija, sillä aikaisemmin olen vieraillut Lapissa ainoastaan aikoinaan rippileirillä Enontekiöllä sekä ruska-aikaan sattuneella työmatkalla Saariselällä. Talvella en ole ollut Lapissa vielä koskaan.
Luostolla majapaikkana ja tukikohtana toimi koko viikon ajan viihtyisä kelomökki, josta oli helppo tehdä pyrähdyksiä sinne tänne lähiympäristöön, kuten Pyhälle, Pelkosenniemelle sekä Sodankylään.
Ensimmäiseen kokonaiseen lomapäivään paikan päällä kuului itseoikeutetusti viereisen Ukko-Luoston valloitus.
Ukko-Luosto kuuluu Pyhä-Luoston kansallispuistoon ja sen korkeus merenpinnasta on 514 m. Lenkin pituus on reittivalinnasta riippuen 4-6,5 km. Tunturin laella sijaitsee Ilmatieteen laitoksen säätutka.
Reitin vaativuuden vuoksi kunnon kengät ovat täällä ehdoton varuste. Nousun rasitukset unohtuvat kuitenkin aika äkkiä, kun huipulta avautuvat näkymät palkitsevat kiipeilijän ruhtinaallisesti. Ja tietenkin myös omat eväät kannattaa nautiskella tunturin huipulla maisemia samalla ihaillen.
Makuhermot palkitseva valloitus
Alaspäin tunturista hipsimme laskettelurinnettä pitkin. Lasku ei jostain syystä tuntunut läheskään yhtä rankalta kuin nousu. Siitä huolimatta patikkareissun rasitusten päälle Lapland Hotel Luostotunturin Bistrossa nautittu pitkän kaavan mukainen lounas tuntui erittäin ansaitulta. Ruoka ja juomat olivat kaikin puolin herkullisia ja annosten esillepanoon oli todellakin panostettu. Slurps, vesi herahtaa kielelle vieläkin pelkistä kuvista!
Seuraavaksi suunnitelmissani on postata jatko-osa , joka pitää sisällään kuvia ja tarinaa Pyhältä Karhunjuomalammen kierrokselta, jossa varsin vaikuttavia paikkoja osuu reitin varrelle useita, mm. Suomen suurin kuru sekä Pyhänkasteenputous. Pysythän siis kuulolla!
P.S. Pyhä-Luoston kansallispuisto viettää tänä vuonna 80-vuotissynttäreitään, joten siinä on yksi syy lisää vierailla tässä ainutlaatuisen upeassa luontokohteessa.