Lähes koko kesän pakersin neuletakin parissa, jonka sain valmiiksi juuri ja juuri ennen kesän loppua. Onhan tässä tosiaan vielä muutama päivä aikaa nauttia virallisista kesäpäivistä. Ja loppukesän pimenevissä illoissa rennolle neuletakille löytyy kyllä taatusti käyttöä.
Langasta se ajatus sitten lähti
Aluksi viehätyin Arezzo Lin -langan "vanhan vihreästä" väristä. Samainen harmahtavan vihreä väri on juuri nyt pinnalla myös sisustamisessa, etenkin maalatuissa seinissä, joten liekö sitä kautta tämä viehtymys pulpahtanut. Materiaalikin vaikutti varsin lupaavalta, ollen pellavan, puuvillan ja bambun sekoitetta. Lanka sattui olemaan alkukesästä tarjouksessa ja kun sopiva neuletakin ohjekin löytyi Lankamaailman sivuilta, oli homma sillä selvä. Ohje löytyy täältä.
Raglanhihainen pintaneuletakki neulotaan alhaalta ylöspäin. Sovelsin ohjetta hieman, ja neuloin mm. etukappaleet ja takakappaleen yhtenäisenä kainaloihin saakka. Näin viimeistelyvaiheeseen jäi mahdollisimman vähän saumojen ompelua, mitä pyrin välttelemään. Eli lopulta ommeltavaksi jäi vain hihojen saumat. Toki fiksumpi olisi voinut neuloa hihatkin pyörönä.
Tanskalaisen Hjertegarnin Arezzo Lin -lanka oli mukava neulottava, jonka hinta-laatusuhde vaikutti myös olevan varsin kunnossa. Koska en edes muista milloin viimeksi olisin neulonut muuta kuin villalankaa, oli tämä projekti myös kivaa vaihtelua. Aloitin neuletyön muistikuvieni mukaan juhannusviikolla, joten kokonaisuudessaan aikaa työn valmistumiseen kului letkeän kesäisellä tahdilla vajaat kaksi kuukautta.
Liehukkeet ja pintaneule jujuna
Neuletakin rennon liehukkeinen malli ja pintakuvio tekevät siitä mielenkiintoisen. Voisinpa kuvitella tekeväni toisenkin samanmoisen takin, mutta alpakkaisena talvikeleihin. Takin voi halutessaan myös kiinnittää edestä vaikkapa kilttineulalla.
Nyt onkin taas kiva palata tuttujen ja turvallisten villasukkaneulumusten pariin. Välillä on vaan kiva, kun työ valmistuu nopeasti, eikä ohjettakaan ole tarve jatkuvasti tiirailla. Normisukat kun syntyy vaivattomasti autopilotilla.