Koronakevät on ollut yhtä kotoilua. Eihän tässä paljon muuta voi, kuin istua sohvalla tv:n ääressä neulomassa. Tai lukea. Tai syödä. Samalla kun ulkoinen habitus ja kunto ränsistyvät, syntyy kuitenkin edes jotain hyödyllistä, eli päälle puettavaa.
Villit lupiinit
Ensimmäisenä koronaneuleena valmistui Villit lupiinit -kirjoneulesukat. Malli on Niina Laitinen Designin tuotoksia, mutta vaihdoin langan alkuperäisohjeen Nallea paksumpaan vaihtoehtoon, eli Seiskaveikkaan. Yksi syy tähän on se, että omalla käsialallani Niinan ohjeiden mukaiset sukat tuppaavat olemaan vähän kinttananpuoleisia. Väritys sukkaan syntyi niistä langoista, mitä kaapeista sattui löytymään ja mielestäni yhdistelmä osui kyllä varsin nappiin. Sukkien kantapäässä on hauska juju, eli ne ovat vahvistettua joustinneuletta.
Pitsineulepusero
Toisena sohvannurkasta käsin syntymään päässyt koronaneule on pellavanvärinen pitsineulepusero, joka valmistui huimasti ennakoitua nopeammin. Kuvittelin aloittaessani, että hyvässä lykyssä ehdin saada sen kesän aikana valmiiksi. No, kolme viikkoa siihen sitten meni. Ohje on peräisin Kauneimmat käsityöt -lehden numerosta 5/2019.
Lankana on ominaisuuksiltaan mahtava Arezzo lin -lanka, joka on pellava-puuvilla-bambu -sekoitetta. Viime kesänä neuloin samaisesta langasta neuletakin. Pitsikuvion oppii jossain vaiheessa ulkoa, jonka jälkeen neule edistyykin sutjakkaasti. Monikäyttöiselle kesäneuleelle uskon löytyvän useita esiintymistilaisuuksia, vaikka tulevalta kesältä suurimmat riennot onkin nyt peruttu.
Siskoni mun
Kolmas tähän mennessä valmistunut koronaneule on ollut kaikkein haastavin, mutta myös hyvin palkitseva. Minäkin siis sorruin loppujen lopuksi neulomaan paljon somessa esillä olleet Niina Laitisen suunnittelemat Siskoni mun -kirjoneulesukat. Ohje löytyy ainoastaan Villasukkien uusi vuosi -kirjasta. Lankoina musta Nalle pohjavärinä ja kuviossa liukuvärjätty Happy Sheepin Magic Sock Wool. Yhdistelmästä syntyi tummasävyiset yöperhoset. Neuletyö edellytti tarkkaavaista ohjeen seuraamista, mutta onneksi Niinan ohje oli tuttuun tapaan niin selkeä, että ongelmia ei eteen tupsahtanut. Ainoastaan ranskalaisen vakoojasarja Le bureaun seuraaminen samaan aikaan vähän hankaloitui, koska en ranskaa niin hyvin ymmärrä, eikä kaikkia tekstejä aina ehtinyt lukemaan.
Aloitin Siskoni munien neulomisen pääsiäisenä ja molemmat sukat olivat valmiina kahdessa viikossa. Harvoin sukkaparin neulominen onkaan näin pitkään kestänyt, mutta näinä poikkeuksellisina aikoina en pitänyt valmistumisen hitautta ja tekemisen työläyttä mitenkään pahana asiana. Ohjeen mukaisesti 2,5 puikoilla neulottuna sukista tuli sopivat hoikkasääriselle 37-kokoiselle jalalle. Pitänee jossain vaiheessa tehdä toinen pari kokonaisuudessaan Nallen vahvuisella langalla ja kolmosen puikoilla, jotta niistä saa omaankin jalkaan sopivat.
Ja sit ei muuta kuin seuraavaa projektia puikoille! Jännä nähdä, mitä kaikkea poikkeustilan aikana ehtiikään värkätä. Lankoja omissa kotivarastoissa ainakin riittää vielä yllin kyllin.