Laatoitetut kylpyhuoneet, "powder room" eli peseytymistila sisäänkäynnin läheisyydessä ja erilliset vaatekaapit – kaikki nämä ovat sata vuotta sitten jyllänneiden espanjantaudin ja tuberkuloosin mukanaan tuomia muutoksia kotien sisustuksiin. Tänä päivänä ne ovat asumisen normi. Kaikkien koronapandemian aiheuttamien muutoksien tutkiminen ja ymmärtäminen kokonaisuudessaan tulee viemään vielä vuosikymmeniä, mutta sen vaikutus on jo nyt nähtävissä kodeissamme.
Form follows infection
"Form follows function" on monelle tuttu arkkitehtuurin historian perusperiaate, jonka Nan Elling kirjassaan Postmodern Urbanism (1999) muotoili uudelleen: "Form follows infection". Monet 1900-luvun alun modernismin ja funktionalismin ajan arkkitehdit olivat sitä mieltä, että arkkitehtuurilla voidaan parantaa sairauksia. Puhtauden estetiikassa korostuivat valon, raikkaan ilman ja luonnon parantavina pidetyt vaikutukset. Tyypillisiä ajalle olivat myös pinnat, jotka eivät kerää pölyä ja epäpuhtauksia, ja jotka ovat tehokkaasti puhdistettavissa. Hohtavan puhtauden ja siivouksen ihannoinnin myötä tuolloin yleisesti kylpyhuoneissakin käytetyistä matoista ja verhoista luovuttiin. Hyvänä esimerkkinä pitkälle viedystä, puhtautta ihannoivasta suunnittelusta voidaan pitää Alvar ja Aino Aallon suunnittelemaa ja vuonna 1933 valmistunutta Paimion parantolaa.
Vuonna 1940 ihannekoti määriteltiin seuraavasti:
Asunnon on oltava
tilava, viihtyisä, mukava ja kaunis.
läheisessä yhteydessä ympäröivään luontoon.
hyvin suojattu kylmyydeltä ja kosteudelta.
helposti tuuletettavissa – joka huoneessa ilmanvaihtolaite.
riittävästi valaistu, päivän- ja auringonvalon saanti runsas ja huoneet oikeassa ilmansuunnassa.
eristetty naapureista ja ulkoa kuuluvalta melulta.
pölystä, liasta, syöpäläisistä ja savusta vapaa.
Edelleen varsin relevanttia, vai mitä?
Avoin vai jaoteltu tila
1900-luvun alussa kodin arjen järjestämisessä olennaista oli huoneiden tarkka määrittely. Tuolloin ihanteena oli, että yhtä toimintaa varten oli olemassa yksi sille osoitettu tila. Erityisen tärkeänä pidettiin keittiön ja makuuhuoneen erottamista muista tiloista. Perinteiset suomalaiset tupamuotoiset asumukset, joissa lähes kaikki kodin toiminnot tapahtuivat samassa suuressa
tilassa, saivat väistyä. Kiinnostavaa on se, miten 2000-luvun asunnoissa vallitseva trendi on jälleen avokeittiö, jolloin oleskeluun ja lepoon tarkoitettujen tilojen ja keittiön rajat hämärtyvät.
Kautta aikojen karanteeni on ollut ainoita tunnettuja toimenpiteitä epidemioilta ja pandemioilta suojautumisessa. Metodi on koronan myötä tullut jälleen ikävällä tavalla konkreettisen tutuksi, kun ihmiset joutuvat vetäytymään koteihinsa karanteenin vaatimaksi ajaksi. Mutta kuinka paljon ihminen tarvitsee tilaa voidakseen hyvin myös silloin, kun kotona pitäisi pystyä tekemään kaikki aina töistä ja opiskelusta liikuntaan ja rentoutumiseen?
Nykytrendin mukaiset avoimet tilat ja kodin toimintojen lomittaminen luovat tunteen väljyydestä, mutta ne eivät välttämättä edistäkään kodin asuttavuutta pandemiaolosuhteissa. Monet asiantuntijat ennustavatkin, että edessä on paluu takaisin perinteisempiin pohjapiirroksiin. Nykypäivälle tyypilliset yhtenäiset ja avarat tilat saattavat joutua väistymään, kun ihmiset kaipaavat ensisijaisesti turvalliselta tuntuvaa tilaa, jossa on väliseiniä ja käpertymisen mahdollistavia suojaisia nurkkauksia.
Puhdas ja valoisa koti
Kodin puhtaimmat tilat, kuten makuuhuoneet, keittiö ja ruokailutila halutaan suojata ulkomaailman epäpuhtauksilta. Niinpä yksi koronan tuoma muutos ihmisten käyttäytymisessä on se, että kotiin tullessa kädet pestään ja mahdolliset suojavarusteet riisutaan ja hävitetään tai puhdistetaan mahdollisimman pian. Eteisestä olisi hyvä löytyä luonteva yhteys tiloihin, joissa puhdistautuminen ja käsien pesu on mahdollista.
1900-luvun alussa epäterveellistä, ahdasta ja pimeää ympäristöä pidettiin niin sairastumisen kuin moraalittomuuden ja henkisen rappion syynä. Vaikka käsityksemme luonnonvalon parantavasta voimasta on aikojen saatossa muuttunut, on valoisa koti nykypäivänäkin monen ihanne ja suuret ikkunapinta-alat vallitseva trendi. Pohjoisissa olosuhteissa luonnonvalolla on vielä erityinen merkityksensä sen talvisen niukkuuden vuoksi. Valon hyvinvointia edistävä vaikutus on kuitenkin kiistämätön tosiasia ja se auttaa helpottamaan poikkeustilan aiheuttamaa ahdistusta ja mahdollisesti häiriintynyttä vuorokausirytmiä.
Muuntautuva koti
Kotona vietetyn ajan määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Sosiaalinen etääntyminen ja karanteeni aiheuttavat ihmisille monenlaisia haasteita, kuten ahtauden kokemusta, yksinäisyyttä, häiriöitä vuorokausirytmissä sekä haasteita erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. Kotioloissa jumittaessa on hiljalleen kasvanut myös tietoisuus kodin puutteista ja virheistä. Kotien kunnostus ja remontointi on kasvanut pandemia-aikana rajusti uusien tarpeiden ja ajankäytön muuttumisen vuoksi.
Kun ihminen viettää pitkiä aikoja katsellen samaa ympäristöä, hän helposti kyllästyy siihen. Kun elinympäristöään pystyy muokkaamaan itselleen mieluisaksi, tuntee ihminen itsensä vapaammaksi ja pääsee toteuttamaan samalla itseään. Pienissä tiloissa muokkaamisen mahdollisuus on vähäisempää ja ihminen voi turhautua. Eri toiminnoille varattujen tilojen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarkoittaa suurta lattiapinta-alaa. Liikuteltavat seinät ja tilanjakajat mahdollistavat asunnon muokkaamisen hetkellisen tarpeen mukaan, jolloin esimerkiksi keskittymistä vaativa etäopiskelu ja -työ voidaan eriyttää tarpeen mukaan omaan pientilaansa. Digiloikkaa kun ei enää voi peruuttaa, vaan etätyöskentely tulee vakiinnuttamaan saavutetun asemansa.
Suhde luontoon
Luonto kohentaa mielialaa, lievittää stressiä ja parantaa keskittymistä. Parveke, terassi tai yksityinen piha mahdollistavat turvallisen ulkoilun jopa karanteenissa. Viherkasvien tai puutarhanhoito on monen mielestä rauhoittavaa ja syötävien kasvien kasvattaminen tuo tyydytystä ja merkityksellisyyttä elämään. Kasviharrastusten uskotaankin lisääntyvän COVID-19-pandemien myötä entisestään.
Luonnonläheisyyden ihanne näkyy myös mökkeilyn ja vapaa-ajan asuntojen suosion kasvuna, retkeilystä innostumisena ja jopa luonnon- ja kansallispuistojen ajoittaisena ruuhkautumisena. Nähtäväksi jää, missä määrin kaipuu luontoon ja etätyön lisääntyminen vaikuttavat jatkossa asuinpaikan valintaan.
Lähteet: