Elämä on sattuman kaupan ja omien valintojen sekametelisoppaa. Joskus se on mitä suurinta herkkua, mutta toisinaan kitkerää keitosta, joka on vain nieltävä päästäkseen elämän yllätysbuffetissa seuraavan kattauksen kimppuun.
Olen ollut innokas piirtäjä, maalaaja ja näpertelijä jo aivan pienestä asti. Sormivärit olivat minulle kerrotun tarinan mukaan parasta mitä tiesin jo ennen kuin kynäote oli hallussa. Koulussa kuvaamataidon ja käsityön numerot olivat aina kymppejä. Myös äidinkieli, ja etenkin mielikuvituksellisten aineiden kirjoittaminen oli niin mieleistä puuhaa, että silloinen luokanopettajani ehdotti jopa pienimuotoisen lastenkirjan kirjoittamista yhdessä. Se jäi silloin tekemättä, mutta sen sijaan kirjoitin lukuisia näytelmiä, joita esitettiin aina perjantai-iltapäivisin muille koululaisille.
Jo varhain muistan aistineeni myös erilaisia tiloja ja rakennusten tunnelmia. Kirjoitin ala-asteella aineen, jossa kuvailin tarkkaan tulevan unelmakotini. Kuvailin kirjoituksessani selkeästi ylvään valkoista funkistaloa, vaikka en tuossa iässä vielä tiennyt arkkitehtuurista tai sen eri tyylisuunnista tuon taivaallista. Hahmotin kuitenkin tilat kolmiulotteisesti ja esimerkiksi perspektiivipiirtäminen on ollut minulle aina helppoa. Nämä luontaiset, vahvasti visuaalisesti suuntautuneet taipumukseni muokkasivat vahvasti omaa käsitystäni siitä, mitä kuvittelin tulevaisuudessa opiskelevani ja tulevan työurani olevan.
YRITTÄMISEN MALLIA SUORAAN KOTOA
Tulen yrittäjäperheestä ja periksi antamaton työn tekeminen on ollut määrittävä tekijä perheen elämässä koko lapsuuteni ajan. Vanhempani olivat töissä käytännössä koko ajan, eikä lomia pidetty tai matkoilla käyty. Luultavasti juuri tästä esimerkistä johtuen oma suhtautumiseni työhön on muotoutunut hyvin erilaiseksi kuin omien vanhempieni. Etenkin yrittäjyyttä olen pitänyt pitkään vihoviimeisenä vaihtoehtona omalla kohdallani. Työ ei voi olla elämän tärkein sisältö, eikä kaikki saa pyöriä vain sen ympärillä. Pidän omaa vapaa-aikaani suuressa arvossa, sillä luovuus vaatii kukoistaakseen toisinaan aikaa, irtiottoja arjesta ja näennäistä laiskottelua. Arvostan myös läheisiä ihmissuhteitani siinä määrin, että en voisi mitenkään jatkuvasti laiminlyödä läheisiäni työn vuoksi. Suurten ikäluokkien suhtautuminen työhön on todellakin erilaista kuin heitä nuorempien sukupolvien.
KUN SUUNNITELMAT EIVÄT MENE AIVAN PUTKEEN
Kun lukion jälkeen hain opiskelemaan sekä taidehistoriaa Jyväskylän yliopistoon että kuvaamataidon opettajaksi TaiKiin, enkä päässyt kumpaankaan, alkoi aivan uusi pohdinta, mitäs tässä nyt pitäisi sitten tehdä? Urahaaveeni vaihtelivat tuossa vaiheessa railakkaan ennakkoluulottomasti poliisista teatterimaskeeraajaan ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Talouskoulussa ja kansanopiston kädentaidot ja kuvataidelinjalla vietetyn välivuoden jälkeen päädyin lopulta Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen opiskelemaan artesaani kutojaksi. Jälkeenpäin ajatellen tämä oli ehkä aavistuksen ”liian helppo” valinta, mutta nautin kyllä paljon luovasta tekstiilisuunnittelusta, materiaaleista ja konkreettisesta käsillä tekemisestä.
Suunnitelmissani oli jatkaa opintojani artenomiksi saakka oppisopimuskoulutuksella, jota minulle tarjottiin työharjoittelupaikastani Jyväskylän käsityökoulusta. Tässä kohtaa kohtalo, karma tai joku muu ilkikurinen veijari astui mukaan peliin ja minulla todettiin erittäin paha pölyallergia, joka kehittyisi astmaksi, jos jatkan päivittäistä oleskelua pölyisessä ympäristössä. Lääkärin määräyksellä jouduin siis vaihtamaan alaa ja etsimään itselleni uuden ammatin, joka ei olisi terveydelleni vaarallinen.
Muutos ja uudelleensuuntautuminen toiselle alalle ei ollutkaan sitten aivan yksinkertaista. Päässäni asustellutta ajatusmallia oli ravisteltava melko radikaalistikin. En siihen mennessä ollut tehnyt tuttavuutta tietokoneiden kanssa käytännössä lainkaan, eivätkä ne järkyttävän rumat muovipömpelit minua voineet vähempää kiinnostaakaan. Maailma muuttui kuitenkin juuri tuohon aikaan (90-luvun puolivälissä) voimakkaasti koko ajan digitalisoidumpaan suuntaan, ATK jyräsi ja internetin ihmeellinen maailma mahdollisuuksineen oli valloitusretkensä alkumetreillä. Totesin lopulta, että tietokoneet eivät ainakaan pölise ja kaivoin yhteishakuoppaasta ainoan itseäni millään lailla kiinnostavan opintosuunnan, joka oli tradenomin opinnot suuntautumisvaihtoehtonaan tietokoneavusteinen graafinen mainonta. Tuohon aikaan piti siis todellakin erikseen kertoa, että tietokonetta tullaan opinnoissa käyttämään.
TYÖELÄMÄÄ OPISKELEMASSA
Pääsin onneksi aloittamaan uuden alan opiskelut heti. Muutaman vuoden kuluttua valmistuin suoraan lama-ajan Suomeen vuosikurssini ainoana tavoiteajassa valmistuneena. Asuin tuolloin Helsingissä, eikä oman alan töitä tuntunut löytyvän millään. Niinpä ajauduin vastoin kaikkia aiempia suunnitelmiani töihin perheyritykseen. Nyt tosin pääsin kesäapulaisen sekalaisten hanttihommien sijaan käyttämään juuri hankittua ammattitaitoani monipuolisesti markkinointisuunnittelijan tehtävissä. Käytännössä vastasin koko firman markkinoinnin toteuttamisesta kaikkine eri variaatioineen mainosmateriaalien suunnittelusta aina messuosastojen rakentamiseen ja markkinoinnin tulosten seurannan kehittämiseen saakka. Itse asiassa koen luoneeni 11 vuoden aikana yritykseen ns. nykyaikaisen markkinointiviestinnän kulttuurin, jossa markkinoinnin tuoma hyöty ja arvo bisnekselle ymmärretään laajasti, hyödynnetään monipuolisesti eri markkinointikanavia ja markkinointia halutaan myös ylläpitää pitkäjännitteisesti ja systemaattisesti.
Itselleni tärkeää omassa työssäni on työn laatu, vapaus tehdä asiat itselleni parhaaksi näkemälläni tavalla sekä sopivasti työhön haastetta tarjoavat ongelmat ja niiden luova ratkaiseminen. Mielekkyyttä tekemiseen tuovat myös ammattitaidon arvostus sekä mahdollisuus ihmisten auttamiseen ja oman tietämyksen jakaminen muille.
OMAN ELÄMÄNI SANKARI
Monien vaiheiden ja pitkällisen harkinnan jälkeen päätin irtisanoa itseni "suojatyöpaikasta", pitää reilusti luovan tauon ja miettiä, mitä itse työelämältä haluan ja mitkä ovat itselleni luovan työn tekijänä niitä merkityksellisimpiä asioita. Puolen vuoden kuluttua löysin itseni jälleen opiskelemasta, tällä kertaa pitkään suuren kiinnostukseni kohteena ollutta sisustussuunnittelua. Opintojen päätyttyä ryhdyin melko pian yksinyrittäjäksi, ns. Minä Oy:ksi ja ”yksilökeskeiseksi oman elämäni sankariksi”. Omannäköinen työntekemisen väline, toiminimi Design HiMa syntyi aprillipäivänä 2016. Yritykseni palveluissa yhdistyvät vahvin osaamisalueeni graafinen suunnittelu, markkinointiviestintä sekä edelleenkin lisäkokemusta ja erilaisia suunnittelukohteita janoava sisutussuunnittelijan työ. Toimeksiannot tulevat sekä yrityksiltä että yksityishenkilöiltä. Monipuolinen visuaalinen tausta, sopivassa määrin kaupallinen ajattelu ja artesaaniopinnoissa hankittu sisustustekstiilien tuntemus tukevat mielestäni hienosti kokonaisuutta. Eikä aiemmin perheyrityksen leivissä hankitusta pienestä rakennusalan tuntemuksestakaan haittaa ole.
Yksinyrittäjänä nautin erityisesti sen tarjoamasta vapaudesta. Useimmiten en ole millään lailla sidottuna aikaan tai paikkaan, kunhan hommat tulevat huolella hoidetuiksi ja asiakkaat ovat tyytyväisiä. Uskon vapauden ja riippumattomuuden muiden sanomisista tai tekemisistä vaikuttavan merkittävästi luovuuteen ja idearikkauteen. Vaikka paineen alla syntyykin timantteja, ei pitkään jatkuva stressi voi olla kenellekään hyväksi. Epävarmuutta on toki siedettävä ja itsensä laitettava peliin joka ikinen päivä. Nykypäivän vaatimus itsensä brändäämisestä ja ylipäätään esillä olo ovatkin itselleni niitä suurimpia haasteita. Sen sijaan itseni johtamisessa ja asioiden organisoimisessa tunnen olevani vahvoilla. Itsekritiikkiä ja alemmuudentunteita löytyy suomalaiseen tyyliin varmasti liikaakin.
Kaikesta epävarmuudesta, tulojen ennakoimattomasta heilahtelemisesta ja yrittämiseen yleisesti liittyvistä epäkohdista huolimatta olen tällä hetkellä tyytyväinen tilanteeseeni muotoilijana ja yksinyrittäjänä. Toisinaan tosin kieltämättä kaipaan tiimityötä, ideointia isommassa porukassa ja ylipäätään suoraa palautetta tekemästäni työstä. Olen siinä määrin itseriittoinen introvertti, että pelkästään sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä varten en ole vielä muita ihmisiä työpäiviini kaivannut. Se puoli hoituu kyllä vapaa-ajalla ja oikeasti minulle tärkeiden ihmisten parissa.
Koska ihminen muuntuu ja työelämään vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, ei työssä mikään ole varmaa ja ikuista. Olen ikuinen opiskelija, enkä vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Parhaillaan käynnissä olevat muotoilija YAMK Design Making -opinnot ovat osa elämän mittaista itsensä kehittämistä ja etsimistä. Toivon saavani opintojen myötä lisää varmuutta ammatillisesti, löytäväni laajempia näkökulmia ja saavani myös uusia työkaluja työn tekemiseen. Enkä pistäisi pahakseni, vaikka vielä saisin opiskeluistani irti jotain aivan odottamatonta, itselleni täysin yllättävää. Ja juuri sitä tämä ammatillinen itsetutkiskelu voi parhaimmillaan saada aikaan.
IKIGAI – SYY NOUSTA AAMULLA SÄNGYSTÄ?
Vanha japanilainen ajatus elämän tarkoituksesta, eli ikigaista löytyy neljän asian risteyskohdasta:
1. Se mitä rakastaa
2. Se missä on hyvä
3. Se mitä maailmassa tarvitaan
4. Se millä voi ansaita palkkansa
Jos nämä neljä kohtaa onnistun risteyttämään työelämässä, olen epäilemättä tullut luoneeksi unelmieni työpaikan.
Sitä kohti.
Kirjoitus on muokattu ja lyhennetty versio muotoilijan YAMK-opintoihini kuuluvan Mielekkyyden muotoilu -kurssin itsereflektioesseestä.