Vielä vähän Aaltoa: Säynätsalon kunnantalo

Päivitetty: 7o kesä 2019


Jyväskylä on Suomen, ellei jopa koko maailman paras paikka tutustua Alvar Aallon arkkitehtuuriin. Aallon suunnittelemia rakennuksia löytyy Jyväskylästä ja lähialueilta 28, koko hänen pitkän uransa varrelta. Jyväskylään hän perusti ensimmäisen arkkitehtitoimistonsa ja hänen kädenjälkensä näkyy vahvasti kaupungin identiteetissä.


Tänä vuonna elokuun viimeinen viikko oli Jyväskylässä Alvar Aalto -viikko, jonka aikana kävin tutustumassa aiempaa lähemmin muutamaan Aallon suunnittelemaan kohteeseen. Seuraavana lisää kuvia ja jokunen opastetulla kierroksella kuulemani tarina yhdestä merkittävimmistä Aallon töistä eli Säynätsalon kunnantalosta.


Säynätsalon kunnantalo – demokratian linnake



Vuonna 1952 valmistunutta Säynätsalon kunnantaloa arvostetaan yleisesti Aallon punatiilikauden mestariteoksena ja se edustaa demokraattisen arkkitehtuurin ihanteita. Kunnantalo rakennettiin edullisesti punatiilestä ja rakennukselle palkattiin paikallisia ihmisiä töihin. Säynätsalon saari oli kunnantalon rakennusaikaan noin 3000 ihmisen asuttama, "Suomen punaisin kunta".


Säynätsalon kunnantaloa pidetään kokonaisvaltaisena taideteoksena. Aalto valvoi itse tarkasti rakennustöiden etenemistä paikan päällä. Aalto arvosti esimerkiksi Säynätsalon omia muurareita niin paljon, että hän palkkasi heidät myöhemmin rakentamaan Jyväskylän yliopiston päärakennusta.



Humoristisesti sanotaan, että arkkitehti peittää virheensä villiviinillä. Monesti villiviini saattaa myös pilata kasvaessaan rakenteita. Tässä tapauksessa Aalto oli huomioinut villiviinin haasteet jo alkuperäisissä suunnitelmissa ja sille on rakennettu ulkoseinään oma, erillinen tukikehikkonsa, mitä pitkin kasvaa. Valo siivilöityy villiviinin ansiosta erittäin kauniisti kunnantalon aulaan. Valon määrä ja sävy odotusaulassa muuttuu aina vuodenaikojen mukaan.




Käytävän ikkunarivistöt avautuvat sisäpihan piazzalle, missä sijaitsee soliseva suihkulähde ja Väinö Aaltosen Tanssijatar -pronssiveistos. Suihkulähteeseen liittyy myös tarina: jossain vaiheessa suihkulähteen pohja oli maalattu turkoosiksi vastoin Aallon alkuperäistä suunnitelmaa. Myöhemmin väri on palautettu alkuperäiseksi, eli Päijänteen pohjamudan väriseksi, mikä sopiikin ympäristöönsä huomattavasti paremmin.


Aalto ihaili Italiaa ja toikin sieltä vaikutteita moniin töihinsä. Aalto näki Jyväskylän Pohjolan Firenzenä ja metsäiset harjut muistuttivat häntä Toscanan kumpuilevista maisemista.



Kunnantalosta löytyy lukuisia tarkkaan mietittyjä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi nahkalla päällystetyt ovenkahvat. Myös valaisimet ovat totuttuun tapaan Aallon suunnittelemia.



Kunnanhallituksen huoneen kalusteet ovat sinne varta vasten Maija Heikinheimon suunnittelemia ja paikallisen tehtaan verstaassa valmistettuja. Seinältä nykyisin löytyvä Ahti Lavosen Äiti ja lapsi -teos ei Alvar Aallon suunnitelmiin kuulunut, eikä päässytkään seinälle ennen Aallon kuolemaa.




Valoon ja sen kulkuun on kiinnitetty kunnantalossa erityistä huomiota. Vuorokaudenajasta ja vuodenajasta riippuen valo on aina erilainen.


Tiilien ladontatapa vaihtelee rakennuksen eri osissa. Periaate on hierarkiaa korostava, eli arvokkaimmiksi katsotut osat on muurattu koristeellisemmin. Aalto myös halusi tietoisesti välttää liian tasaista tiilipintaa.



Valtuustosalissa on hämärä, arvokas, lähes kirkkosalimainen tunnelma. Täälläkin valopisteiden ja kohdevalojen paikat ja merkitys on hienovaraisen tarkkaan mietitty. Puu tulee valossa kauniisti esiin. Salin viuhkamaiset kattotuolit, eli "perhoset" ovat paitsi veistokselliset myös funktionaaliset. Niihin liittyy välikaton ilmanvaihto.


Säynätsalon kartta on maalattu muraaliksi valtuustosalin seinään.



Leveistä mäntylaudoista viistosti ikkunan eteen tehty valonohjain valaisee paitsi sihteerin pöytää, myös Fernand Légerin öljymaalausta vuodelta 1950. Nykyinen maalaus on kopio alkuperäisestä. Légerin maalaus oli Aallon tilaustyö, jonka Léger halusi lahjoittaa kunnalle. Työlle muurattiin ikkunan viereen valmis syvennys, johon se sijoitettiin. Léger kuoli ja perikunta halusi työstä nimellisen korvauksen. Kunta ei ollut siihen valmis, joten Aalto lunasti työn itselleen.


Kerrotaan myös, että valtuustosalista löytyvä toinen syvennys olisi varattu Picasson työlle. Se ei koskaan varattuun paikkaansa kuitenkaan ilmestynyt, koska kunnanvaltuusto oli aikanaan jo niin järkyttynyt modernistisesta Légerin työstä, että kielsi sen hankkimisen ehdottomasti. Syvennys on siis edelleen salissa tyhjillään.



Säynätsalo liittyi osaksi Jyväskylän kaupunkia vuonna 1993, jolloin kunnantalon hallinnolliset toiminnot jäivät tarpeettomiksi. Kirjasto toimii rakennuksessa edelleen ja osa siitä on asumiskäytössä. Nykyisin kunnantalo on avoinna vierailijoille ja sitä pyörittää Harri Taskisen luotsaama Tavolo Bianco. Tiloja voi vuokrata eri tarkoituksiin ja siellä voi myös majoittua. Alakerrassa toimii myös upeasti rakennuksen henkeen sisustettu kahvila Town Hall Café & Bakery.

© 2020 by Design HiMa