Ukko-Luoston ympäriajo fatbikella

Fatbike, eli läskipyörä, eli fättäri. Pitkän aikaa olen jo haaveillut päästä testaamaan, miten matka maastossa taittuu tällä kieltämättä vähän kömpelön näköisellä laitteella. Luostolla tarjonta, keli ja loma kohtasivat sopivasti, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja läskipyörää vuokraamaan!



Vuokrapyörillä liikkeelle


Luostolla fatbiken vuokraus onnistuu Lapland Hotel Luostotunturin respasta. Hinta tälle lystille on kolmen tunnin vuokra-ajalta 25,-/pyörä. Koko päiväksi fillarin olisi saanut ajoon neljälläkympillä. Läskipyöräilyn ensikertalaisina, sekä viimeaikaisen pyöräilytreenin vähälle jäämisen vuoksi tuumasimme kuitenkin kolmen tunnin olevan aivan riittävä aika sopivan tuntuman saamiseksi. Vuokraan kuuluu tarvittaessa myös kypärän laina. Pienen pyörien sovittelun ja säädön jälkeen suuntasimme etupyörät tanakasti kohti Ukko-Luoston retkeilyreittiä.





Luosto-tunturin ympäri kiertävän reitin pituus on virallisesti 18 km, mutta omien mittausten mukaan matkaa kertyi rapiat 19 km. Ilmeisesti maastossa tuli kurvailtua kilometrin verran ylimääräistä. Reitti on luokiteltu vaativuudeltaan keskivaikeaksi. Nousuja, kivikkoista polkua ja näin alkukesästä myös märkää pätkää oli jonkin verran. Reitin varrelta on yhteys Luoston vaellusluontopolulle ja Pyhä-Luoston retkeilyreitille. Muita ihmisiä ei reitin varrella juurikaan näkynyt, joten mitään tiukkoja väistelytilanteitakaan ei päässyt syntymään. Etikettiinhän nimittäin kuuluu, että vauhdikkaammin etenevä väistää aina hitaampaa.






Ohitimme noin viiden kilometrin polkemisen jälkeen Luoston vanhimman latukahvilan Torvisen majan, joka ei tosin olisi ollut aukikaan. Jokunen kilometri tästä eteenpäin avautuivat Luoston takarinteen komeat maisemat ja Ukko-Luoston laavu sai toimia taukopaikkana. Matka jatkui läpi vanhojen metsien kohti Lampivaaraa ja ametistikaivosta. Loppupätkä (n. 5 km) Lampivaaralta takaisin Luostolle on leveää sorapohjaista ulkoilureittiä, joka taittui metsäpolkujen jälkeen joutuisasti.






Testiajon tunnelmat ja yhteenveto


Fatbikella ajaminen on ennen kaikkea todella hauskaa, yllättävän kevyttä ja helppoa. Paksulla ja pehmeällä renkaalla rullaa yli kiperimmistäkin paikoista. Luonnosta pääsee nauttimaan vähän eri tavalla kuin jalkaisin ja vauhdin hurmaakin saattaa löytyä. Ja vauhdin vuoksi valokuvaaminenkin jäi tällä reissulla hieman vähemmälle. Alkukesän metsän märkyydestä johtuen rapa roiskui niin, että suihkuun olisi voinut mennä suoraan vaatteineen päivineen, mutta moinen kuuluu toki oleellisesti maastopyöräilyn luonteeseen. Lämpimällä säällä pieni kastuminen sitä paitsi vain virkistää.



Ilmatieteen laitoksen säähavaintoaseman kupoli häämöttää Ukko-Luoston huipulla.

Koko reitin kiertämiseen kului taukoineen yhteensä 2 tuntia ja 10 minuuttia. Verkkaisemmallakin tahdilla olisi siis kierroksen voinut kolmeen tuntiin pyörähtää. Omassa pyörässäni ilmeni pientä vikaa ilmeisesti etupyörän jarrupaloissa, jotka hinkuttivat koko matkan. Myös kaikkein kevyimpien vaihteiden kanssa sai olla tarkkana, etteivät ketjut irronneet pienemmälle vaihtaessa. Kannattaa siis jo lähdössä tarkistaa pyörän kunto mahdollisimman hyvin.


Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan fatbikea, jos et ole jo testannut!




Aiemmat postaukseni samoista maisemista voit lukea täältä:


Luoston luonto liikuttaa – Rykimäkeron reitti patikoiden


Matkalaukunlainaaja Lapin yöttömässä yössä – Ukko-Luoston huiputus


Matkalaukunlainaaja pyhillä paikoilla: Isokuru, Pyhänkasteenputous ja Uhriharju





© 2020 by Design HiMa