Some suoltaa syövereistään loputtoman määrän aihetta keskusteluille – niin hyvässä kuin pahassa. Seuraavaksi aioin paneutua hieman siihen, miten some vaikuttaa sisustussuunnittelijan arkeen ja muiden käsitykseen sisustussuunnittelijan työstä. Kipinä tähän kirjoitukseeni syntyi siitä, että olen useamman kerran ollut hämmennyksissä kysymysten "mitä sisustustyyliä edustat?" tai "minkälainen sun oma koti on?" äärellä.
Sisustussuunnittelu on vahvasti visuaalinen ammatti, johon kauniit ja havainnollistavat kuvat kuuluvat aivan oleellisesti yhtenä osana. Media suorastaan pursuaa toinen toistaan upeampia sisustuskuvia ja kuvien tärkeys tällä alalla on kiistämätön.
Some – uhka vai mahdollisuus?
Moni sisustamisesta kiinnostunut ja myös sisustusalan ammattilainen käyttää some-kanavia kunnioitettavan ahkerasti esitelläkseen oman kotinsa sisustusratkaisuja. Sisustuspiireissä suosituimpia kuvanjakopaikkoja ovat esim. Instagram, Pinterest ja Facebook-ryhmät. Kuvien jakamisessa someen ei ole yhtään mitään väärää, eikä minulla ole sitä vastaan yhtikäs mitään. On vain kerrassaan mahtavaa, että kauniita kuvia omasta kodista halutaan jakaa julkisesti kaikkien nähtäville ja inspiraation lähteeksi.
Ongelma tulee esiin siinä, että ilmeisesti ainakin osittain tästä some-ilmiöstä johtuen joillakin on käsitys, että myös sisustussuunnittelijan oma koti on referenssikohde. Eli potentiaalinen asiakas tai muuten vain työstäni kiinnostunut henkilö haluaa tietää minkälainen oma kotini on, ikään kuin se edustaisi juuri sitä tyyliä, mitä tarjoan myös muille.
Ei, näinhän asian laita ei todellakaan ole.
Itse arvostan yksityisyyttäni siinä määrin, että oman kotini kuvien jako koko maailmalle laajemmassa mittakaavassa tuntuu hyvin vieraalta. Kotini ei ole näyttelytila. Kuvia oman kotini yksityiskohdista sieltä täältä olen toki someen lataillutkin. Mutta jokapäiväinen some-postaus esimerkiksi samasta olohuoneen nurkasta hiukan eri stailauksella ei tunnu sekään kovin mielekkäältä.
Sisustussuunnittelu on asiakaslähtöinen palveluammatti
Ylipäätään ajatus, että sisustussuunnittelijalla on jokin yksi oma tyyli, jota hän myy kaikille, on pahasti hakoteillä. Sisustussuunnittelu on mitä suurimmassa määrin asiakaslähtöinen palveluammatti. Omat mieltymykset on jätettävä taka-alalle ja keskitytään kuuntelemaan herkällä korvalla asiakkaan toiveita ja tarpeita. Taitava sisustussuunnittelija on idearikas ja joustava. Asiakas sen kuitenkin lopulta päättää, mitä valintoja tehdään. Sitä en tosin kiellä, etteikö suunnittelijan kädenjälki jollain tasolla jäisi aina näkymään. Sen vuoksi kannattaakin aina tutustua suunnittelijan aiempiin töihin ja referenssikohteisiin.
Jokainen suunnittelukohde on erilainen ja jokainen asiakas on erilainen. Tilan arkkitehtuuri, miljöö, tunnelma ja toiminnot on otettava aina huomioon. Asiakkaan maku, tyyli ja budjetti vaihtelevat. Näin ollen koen, että on täysin mahdotonta edes pyrkiä sisustamaan jokainen kohde saman kaavan mukaan. Yksilöllisyys ja persoonallisuus, sekä vanhan ja uuden yhdistäminen ovat mielestäni peruslähtökohtia viihtyisän kodin luomisessa. Liukuhihnalta niitä ei saa.
One style doesn't fit all
Olen ollut huomaavinani, että pikkuhiljaa oltaisiin jo onneksi pääsemässä eroon television reality-sisustusohjelmien luomasta vääristymästä. Eli että sisustussuunnittelijan käyttö tarkoittaisi taikatemppua, jossa muutamassa päivässä laitetaan kaikki paikat uuteen uskoon ilman, että kodin omistaja edes olisi täysin kartalla siitä, mitä ollaan tekemässä. Tämähän ei vastaa todellisuutta lainkaan. Seuraava toivottava edistysaskel olisikin se, että ymmärrettäisiin ammattitaitoisen sisustussuunnittelijan tarjoavan yksilöllistä palvelua asiakkaan tarpeet ja toiveet etusijalla, eikä mitään samaa "one style fits all" -tusinaratkaisua jokaiselle.
Tällaisia omakohtaisia aatoksia tällä kertaa. Tulinkohan sohaisseeksi muurahaispesään?