Lapin lomareissun raportointi jatkuu Ukko-Luoston valloitustunnelmien jälkeen Pyhän suunnalta, jossa kävimme patikoimassa kansallispuiston kauneimmaksi rankatun Karhunjuomalammen reitin.
Noin 10 kilometriä pitkän kierroksen varrelle osuu useita huikaisevan upeita paikkoja. Suurimmaksi osaksi reittiä pääsee talsimaan helppokulkuista polkua tai puisia kävelysiltoja pitkin, mutta vaativampaakin osuutta löytyy satojen rappusten nousemisessa ylös.
Retki alkoi aamusta reppujen pakkaamisella ja autolla huristelemisella Luostolta Pyhälle. Jätimme auton luontokeskus Naavan parkkipaikalle, jossa vilkaisimme melko nopeasti läpi myös siellä olevan luontonäyttelyn. Olisi varmaan pitänyt kysyä myös mistä Karhunjuomalammen reitti alkaa, koska mitään opasteita ei heti ulkoa löytynytkään. Pienen etsiskelyn jälkeen alkoi reitin suunta kuitenkin hahmottua, eli ei muuta kuin töppöstä toisen eteen.
Alkumatkasta ohitimme Isokurun laavun, jossa useampi porukka olikin jo taukoa pitämässä ja perille oli päästy jopa lastenvaunujen kanssa. Avotulenteko oli metsäpalovaroituksen takia kielletty, mutta sisällä kodassa makkaranpaisto näkyi onnistuvan. Laavulta laskeuduimme portaat alas Isokuruun.
Isokuru
Isokuru on Suomen suurin kuru. Jääkauden sulamisvesien uurtama kuru kulkee 220 metriä syvällä Ukonhatun ja Kultakeron välissä. Kuruun kulkee reitti vain kesäisin, ja reitiltä poistuminen on kielletty retkeilijöiden turvallisuuden, kurun ainutlaatuisuuden ja erityissuojelun vuoksi. Talvella kurussa on lumivyöryvaara.
Kuten niin usein käy, myös Isokurun todellista mahtavuutta oli mahdotonta tallentaa kameralla.
Pyhänkasteenputous
Pyhänkasteenputouksen solina kantautuu jo kauas, ja lammelle päästyä näky on kieltämättä vaikuttava. Putous on 17 metriä korkea ja se laskee 12 metriä syvään Pyhänkasteenlampeen. Putousta on ihailtava kauempaa lammen takaa, sillä lähemmäs meneminen on kielletty.
Paikka on saamelaisten vanha seita, eli palvontapaikka. Kerrotaan, että tällä paikalla pappi Esaias Fellman joukkokastoi vuonna 1648 saamelaisia kristinuskoon.
Uhriharju
Seuraavana reitin varrella oli vuorossa jälleen vanha saamelaisille merkityksellinen paikka, Uhriharju. Uhriharjulla on nimensä mukaisesti aikoinaan uhrattu peuroja ja niiden sarvia hyvän metsästysonnen takaamiseksi.
Karhunjuomalampi
Karhunjuomalammen päivätuvalle saapuessamme alkoikin jo makkarankokoinen paikka löytyä mahasta. Melkein teki mieli myös pulahtaa uimaan, mutta uiminen lammessa on kielletty niin koirilta kuin ihmisiltäkin. Karhuakaan ei juomassa näkynyt.
Karhunjuomalammella on ollut asutusta jo kivikaudella ja siellä on tehty joitakin vuosia sitten myös arkeologisia kaivauksia.
Paluu takaisin autolle sujui helppokulkuista reittiä pitkin läpi metsän ja laskettelurinteiden, ja loppumatka ihan vain tietä pitkin alaspäin.
Karhunjuomalammen kierros sopii jokaiselle omin jaloin liikkuvalle Pyhä-Luoston kävijälle sen monimuotoisuuden ja vaikuttavuuden takia. Retkellemme osunut sää oli poutainen ja sopivan viileä, eikä meille muuten sattunut hyttysiäkään kiusaksi lainkaan. Tosin sitä ihmettä en voi luvata muille kävijöille.