Versaillesin palatsi – kultaa, loistoa ja yltäkylläisyyttä yli ymmärryksen

Hillityn minimalismin vastakohdan täytyy olla tässä. Versaillesin palatsin ylenpalttisuus ampaisee reippaasti yli ymmärryksen. Alunperin kuninkaalliseksi metsästysmajaksi rakennettu linna, jonka Aurinkokuningas Ludvig XIV valtaan päästyään nosti ylimaalliseen loistoonsa, on puutarhoineen käsittämätön ilmestys. Kaikki on suurta ja mahtipontista – enemmän on enemmän. Kaiken barokkisen loiston oli tarkoitus korostaa kuninkaan valtaa, vaikka kansan silmissä linna korosti lähinnä sitä, miten vieraantunut hallitsija oli todellisuudesta.

Versaillesin ja Aurinkokuninkaan historiasta löytyy valtavasti materiaalia muualta netistä, joten en nyt lähde sitä tässä sen suuremmin kertaamaan (esimerkiksi täältä löytyy mainio selonteko siitä, mikä järkyttävä sikolätti palatsi oikeasti olikaan). Sen sijaan annan kuvien puhua puolestaan. Niiden kautta ehkä parhaiten välittyy se mykistävä tunnelma, mikä palatsin saleja kierrellessä ottaa vallan. Muutama huomio on kuitenkin pakko mainita. Kuninkaallisten sängyt ovat kovin korkeita ja hyvin lyhyitä – millä lie tikkailla niihin onkaan aikoinaan kivuttu? Erilaisten marmorien käytössä ei todellakaan ole pihistelty ja joka salissa kannattaa vilkaista myös ylöspäin, koska katot ovat täynnä upeita maalauksia ja kultakoristeluita.

Palatsin puutarhan laajuus on uskomaton, kaiken kaikkiaan sen pinta-ala on 1070 hehtaaria. Puistosta voi vuokrata golf-kärryjä ja polkupyöriä, mikä ilman muuta kannattaakin tehdä, jos puutarhaan haluaa tutustua laajemmin. Puutarha oli varsin vaikuttava vierailuajankohtana maaliskuussakin, vaikka lukuisat suihkulähteet näyttivät surullisilta ilman vettä ja kesän kukkaloistoa voi vain kuvitella.

Mielestäni alueen mielenkiintoisin kohde löytyy puiston laidasta, missä sijaitsee kuningatar Marie Antoinetten lempipaikka ja vapaa-ajan asunto Petit Trianon ja sitä ympäröivä englantilainen puutarha. Alunperin Petit Trianonin rakennutti Ludvig XV pitkäaikaiselle rakastajattarelleen Madame de Pompadourille. Tyylisuunnaltaan rakennus on rokokoon ja uusklassisen arkkitehtuurin väliltä. Petit Trianonissa mittakaava on inhimillisempi, mikä tekee miljööstä heti kodikkaamman. Enpä siis lainkaan ihmettele, miksi Marie Antoinette viihtyi tämän oman "mökkinsä" rauhassa ökypalatsia paremmin.

Versaillesiin pääsee Pariisista suoraan RER-junalla alle tunnissa. Puistoon on ilmainen pääsy.

Lisää tietoa löydät suoraan Versaillesin palatsin sivuilta.

Äkilliseen kaipuuseen loiston äärelle voi tarjota helpotusta Sofia Coppolan elokuva Marie Antoinette, joka on suurelta osin kuvattu Versaillesin palatsissa.