Matkalaukunlainaaja Kuubassa – vastakohtien Havanna

Kuuban pääkaupunkia Havannaa on mahdotonta kuvailla lyhytsanaisesti. Kaupunki on ristiriitainen, omalaatuinen, täynnä vastakohtia, värejä, amerikanrautoja, rommia, sikareja ja Karibian rytmejä. Kellään ei ole kiire mihinkään, kaikki kestää ja erikoiseen systeemiin vie oma aikansa tottua.

Kaupunki tulvii rappioromantiikkaa. Varsinkin vanhan kaupungin alueella näkökenttään osuu yhtäällä prameutta ja kauneutta ja heti vieressä uskomatonta köyhyyttä ja rapistuneita murjuja. Paikalliset ihmiset ovat kuitenkin rapistuneeseen ympäristöönsä tottuneita ja tyytyväisiä, ja pääasiassa erittäin hyväntuulisia ja avuliaita. He eivät edes halua muuttaa pois mörskistään, vaan viihtyvät hyvinkin alkeellisilta näyttävissä, romahtamispistettä lähentelevissä asumuksissaan.
 

Kuubassa kannattaa varautua siihen, että mitään kovin kummoista ostettavaa ei löydy mistään. Kauppojen valikoima on yksipuolinen, mainoksia ei juurikaan ole ja koko elämä poikkeaa rajusti länsimaissa totutusta kaupallisuudesta. Ruoka ei ole hääviä ja juomavesikin tuntuu olevan kortilla. Tee, suklaa ja naudanliha ovat kalliita. Pihvien sijaan kannattaakin satsata ruokavalinnoissa enemmän mereneläviin ja kanaan.

Netti toimii erikseen ostettavilla tunnin wifi-korteilla – jos toimii. Ainakin se jumittaa. Kuubassa onkin siis mahdollisuus irrottautua täysin hektisestä arjesta ja antautua omintakeisen tunnelman vietäväksi. Aikamatka 50-luvulle on täällä todellisuutta.
 

Matkaseurueeseemme kuului itseni lisäksi kahdeksan muuta perheenjäsentä, joista kolme alakouluikäisiä lapsia. Lasten ehdoilla siis mentiin hyvinkin pitkälti, yöelämä ja muut extreme-touhut jäivät siis kokematta tällä erää. Reissulla juhlimme myös isäni 70-v syntymäpäiviä, jonka haaveena Kuubaan matkustaminen onkin ollut nuoruudesta saakka.

Vietimme yhteensä 12 päivän pituisesta matkasta muutaman ensimmäisen päivän Havannassa, josta siirryimme loppulomaksi Varaderon lomaparatiisiin. Varaderosta sekä päiväretkestä kuubalaisen sikarin kasvupaikoille Viñalesin laaksoon kerron lisää erillisissä postauksissa.

Havannassa majoituimme vanhan kaupungin puolella sijaitsevassa Hotel Iberostar Parque Centralissa, joka nimensä mukaisesti sijaitsee keskuspuiston laidalla. Hotelli on jakautunut vanhaan ja uuteen puoleen. Meidän huoneet olivat vanhalla puolella, jonka sisustus henki vanhaa siirtomaa-aikaista tyyliä. Katolta löytyy terassi ja uima-allas, mistä avautuu myös hienot näkymät. Lasten kannalta uima-allas oli aivan ehdoton juttu. Heti hotellin ovesta ulos astuessa alkaa loputon värikkäiden amerikanrautojen kavalkadi, joiden kyydissä pääsee kurvailemaan ympäri Havannaa noin tunniksi aivan kohtuuhinnalla.

Havannassa rommi virtaa ja sikarin tuoksu kulkeutuu nenään jatkuvasti. Rommipohjaisista drinkeistä kannattaa ehdottomasti tsekata ainakin mojito, jossa täällä ei mintussa ole säästelty sekä piña colada, joka valmistetaan tietenkin tuoreesta ananaksesta ja kookoksesta, ja päälle ripaus kanelia. Rommin kanssa ei kitsastella, sillä kaadot ovat reippaita tai sen saa itse kaataa drinkkiinsä suoraan pöytään lyödystä pullosta.

Kuuba on täysin erilainen kuin mikään aiemmin vierailemani matkakohde. Vaikka elämisen erilaisuus sosialistisessa maassa oli tiedossa jo etukäteen, silti se pääsi yllättämään. Räikeän suuri ero kurjan rähjäisyyden ja viiden tähden hotellissa turistina "elostelun" välillä pisti pohtimaan, miten tällaiseen eriarvoisuuteen pitäisi suhtautua. Pieni pistos omassatunnossa lienee kuitenkin vain hyvä asia ja vahvistaa entisestään kokemusta matkailun avartavasta vaikutuksesta. Turismi on joka tapauksessa Kuuban tärkeimpiä elinkeinoja ja yleinen suhtautuminen turisteihin on hyvin positiivinen.

Jatkoa matkaraportille on luvassa ainakin kahden osan verran, joten jäähän kuulolle jos eksoottisen erilainen Kuuba herättää kiinnostuksesi. Lisää juttua on tulossa vehreästä Viñalesin laaksosta sekä Varaderon rantaparatiisista, mistä löytyy koko Karibian turkooseimmat rannat.