Matkalaukunlainaaja Ischian saarella

Italia on minulle maa, johon on aina palattava takaisin. Nähtävää ja koettavaa riittää loputtomasti, eikä kyllästymisestä ole pelkoa. Maa viehättää niin monella eri tapaa, ruokkii sekä sielua että ruumista. Kulunut kesä sattui olemaan Suomessakin tänä vuonna upea, mutta koska kesän aikana en juuri lomailemaan ehtinyt, muodostui yksi syyskuun lomaviikko Italian Ischialla sopivasti kuin intiaanikesäksi.

Ischia on Napolin edustalla sijaitseva vulkaaninen saari. Saari on vuoristoinen ja vehreä, ja siellä on kuumia lähteitä, joiden lähistöllä on useita mineraalivesikylpylöitä. Saarella on myös paljon hiekkarantoja, joiden vesi on poikkeuksellisen kirkasta. Eipä siis mikään ihme, että Ischia on myös perinteinen italialaisten oma lomanviettokohde. Jos olet lukenut Elena Ferranten huikean suosittua Napoli-kirjasarjaa, niin sarjan toinen osa Uuden nimen tarina sijoittuu suurelta osin juuri näihin maisemiin.

Majoituimme saarella pieneen Sant'Angelon kylään, joka sijaitsee aivan saaren etelärannalla. Perille pääsy vaati melkoisen prosessin läpikäymistä: Napolin lentokentältä siirryimme bussiin, joka ajoi Napolin läpi Pozzuolin satamaan, missä siirryimme Ischia Portoon vievään lauttaan. Tunnin lauttamatkan jälkeen hypättiin taas hetkeksi bussin kyytiin, jonka jälkeen porukka jaettiin majoituspaikkojensa mukaan pikkubusseihin. Pikkubussilla huristeltiin rantoja pitkin puoli saarta ympäri Sant'Angeloon, jossa loppumatka hotellille taittui sähkökäyttöisellä golfkärryllä.

Sant'Angelon kylä on omaleimainen idylli. Tunne on vähän kuin olisi hypännyt postikorttiin tai pittoreskiin matkailumainokseen sisälle. Sant'Angelossa moottoriajoneuvolla ajo on kokonaan kielletty (autolla ei kapeille kujille mahtuisikaan), mikä tekee paikasta todella rauhallisen. Kohde sopii jokaiselle rauhaa, rentoutumista, kauniita maisemia, upeita rantoja ja kylpyläpuutarhoja kaipaavalle erinomaisesti. Korkeuseroja ja portaita on, joten kovin huonojalkaiselle paikka ei ole paras mahdollinen, vaikkakin sähköautoilla pääseekin kulkemaan pieniä matkoja paikasta toiseen maksua vastaan.

Mikään menomesta Sant'Angelo ei siis ole, mutta toki italialaiseen tapaan erinomaista ruokaa ja juomaa on saatavilla yllin kyllin. Palvelu on yleensä hyvin vieraanvaraista. Shoppailumahdollisuuksia ei pikkukylästä kovin paljon löydy. Turistikrääsää on tarjolla ilahduttavan vähän, liikkeet ovat enemmänkin laadukkaan oloisia, italialaisia merkkejä myyviä pikkuputiikkeja. Paikallista keramiikkaa näkyy paljon, kuin myös limoncellon ja muiden paikallisten likööreiden myyjiä. Hintataso on aika lailla sama kuin Suomessa, paitsi ravintolat ovat pääsääntöisesti edullisempia.

Hotellimme Apollon Club on osa Miramare Sea Resort -hotellia. Apollon Club hotelliin on 16 vuoden ikäraja, joten rauhallisuus jatkui myös siellä. Hotellin alueella on kahdeksan erilämpöistä mineraalivesiallasta sekä oma ranta ja ravintola upeilla merimaisemilla. Näiltä osin puitteet olivat enemmän kuin kunnossa. Itse hotellihuoneen suhteen sen sijaan olisi ollut toivomisen varaa. Kylpyhuone oli nähnyt parhaat päivänsä jo kauan aikaa sitten ja muutenkin tilaa huoneessa oli hyvin niukasti. Huoneen oma terassi tarjosi onneksi lisätilan tuntua ja sieltä avautui todella kauniit näkymät suoraan merelle.

 Hotellin aamiainen oli hyvä, selvästi perusitalialaista hotelliaamiaista runsaampi. Hotellin ravintolassa söimme kahteen kertaan lounasta ja ruoka oli oikein maittavaa, tosin hintataso oli selvästi muita ravintoloita korkeampi. Suosimmekin enemmän viereistä rantaravintola Ristorante Emanuelaa, joka tarjosi jokaisen aterian kylkeen alkupalaksi huippuherkullisen bruschettan ja lopuksi jääkylmän limoncellon. Hinta-laatusuhde oli tässä ravintolassa todella jees.

Aivan hotellin vieressä sijaitsee Le Fumarolen ranta, joka on kuuluisa hiekan läpi nousevasta kuumasta höyrystä. Höyry kuumentaa hiekan paikoittain niin kuumaksi, että siinä voidaan kypsentää ruokaa. Kuumimmat hiekka-alueet on aidattu niin, että niihin ei pääse tepastelemaan. Linnuntietä pitkin aivan lähistöllä on myös Ischian parhaaksi rankattu ranta Maronti Beach, jonne kävelimme/kahlasimme ranta-aallokossa kalliosta mahdollisesti putoavia kiviä uhmaten (tämä olisi ollut periaatteessa kiellettyä, mutta italialaiseen tyyliin kielto tuntui olevan enemmän vain suositus ja reitti oli koko ajan kulkijoiden aktiivisessa käytössä).

Rannoilta löytyy sekä yleisiä rantoja, joihin voi mennä vapaasti kuka tahansa, että maksullisia osia, joista maksua vastaan saa käyttöönsä rantatuolit, aurinkovarjon ja muita palveluja, kuten esim. wc:n ja rantabaarin.

Pizza on saanut alkunsa Napolista ja myös Ischialla saa niin sanottua aitoa, juuri oikeanlaisesa uunissa paistettua pizzaa. Matkan aikan tulikin useampi pizza nautittua ja ovathan ne aivan oma lukunsa. Jo pelkkä pohja on niin hyvää, että ei tulisi mieleenkään jättää reunoja syömättä. Pizzeria Da Pasqualessa kävimme viikon aikana jopa kahteen otteeseen. Onneksi menimme molemmilla kerroilla paikalle hyvissä ajoin lähes heti ravintolan avautumisen jälkeen (aukeaa klo 19), koska hetkeä myöhemmin ravintola oli jo tupaten täynnä ja ulkona parinkymmenen ihmisen jono. Tätä hyvää kannattaa kyllä vähän jonotellakin.

Muissa Sant'Angelon ravintoloissa ei ainakaan näin syyskuussa ollut minkäänlaista ruuhkaa havaittavissa. Kaikenlaisia mereneläviä täällä kannattaa ehdottomasti maistella, sillä ne ovat taatusti tuoreita.

Toinen asia, mikä Italiassa on aina erityisen hyvää, on tietysti gelato – jäätelö. Sant'Angelon satamassa artesaanijäätelöä oli saatavissa ainakin parista kioskista. Makuvaihtoehtojen runsaus vain jaksaa aina hämmentää ja valinnanvaikeus ohjaa sormen suuhun yllättävän helposti.

Koska Ischia on hieman tuntemattomampi lomakohde ja nimenomaan italialaisten itsensä suosiossa, ei englantia välttämättä osata. Oman kokemukseni mukaan asiat kuitenkin aina hoituvat ja pienikin italian sanaston osaaminen auttaa huomattavasti. Omaksi yllätyksekseni huomasin lukevani mieluummin italiankielistä ruokalistaa, kuin sen englanninkielistä versiota. Vähän yllättävää on myös se, että saksaa tunnutaan osaavan hyvin, mikä tietysti johtuu siitä, että kohde on patikoimisesta innostuneiden saksalaisturistien suosiossa.

Capri jäi vielä haaveeksi
 Matkan ajankohtana syyskuu osoittautui loistavaksi. Italiaisten oma lomakuukausi elokuu on jo mennyt, joten pahin ryysis on ohi eikä ilma ole liian kuuma, kuten helposti heinä-elokuussa Välimeren seudulla voi olla. Joka paikassa oli nyt tosi väljää. Syksyn tulon tosin pystyi jo aistimaan. Sää vaihteli kuuman kosteasta helteestä sateiseen ja todella tuuliseen keliin. Kovan tuulen vuoksi myös hartaasti suunniteltu päiväretki Caprin saarelle jouduttiin perumaan kokonaan ja kauniin Caprin ihailu jäi vain kaukaiseksi meren yli tiirailuksi. Mutta tässähän on taas yksi erittäin hyvä syy palata jälleen!

Mönkään mennyt Caprin retki sai aikaan sen, että päätimme ex tempore hypätä paikallisbussin kyytiin ja suunnata lähikaupunki Forioon. Foriosta löytyy paitsi enemmän kauppoja ja elämää, myös monia upeita rantoja, joissa ei tosin myrskyisällä kelillä näkynyt ristin sielua. Rantaelämän sijaan tutustuimmekin yhdeksi Ischian kauneimmaksi vierailukohteeksi mainittuun puutarhaan, Giardini La Mortellaan. Tämä valtava puutarha ansaitsee ehdottomasti aivan oman postauksensa, joten jäähän kuulolle!

Ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde olisi ollut myös kuvankaunis Procidan saari, jonka ohitimme mennen tullen lauttamatkalla lentokentälle. Alunperin tämä olikin suunnitelmissa, mutta koska majoituspaikastamme Sant'Angelosta olisi ollut kohtuullisen vaikeaa ja aikaavievää lähteä reissailemaan ympäriinsä, niin sekin vierailu jäi toiseen kertaan. Kannattaa siis huomioida Sant'Angelon verrattain syrjäinen sijainti matkaa suunnitellessa, jos aikeena on Ischian lomalla retkeillä muillakin Napolinlahden saarilla, Amalfin rannikolla tai vaikkapa Vesuviuksella.

Oletko sinä käynyt Ischialla tai syttyikö kipinä päästä sinne? Kuulisin tosi mielelläni myös muiden kokemuksia tästä kiehtovan omaperäisestä Italian saaresta.